Ylösnousemus, osa 4, Autuus

On aivan hiljaista, olet paikassa toisessa
Et tohdi suutas aukaista, olet väärässä kaikessa

Ei enää kipu ruumistas riivi, loppunut on loputon tuska
Sydämeltäs on pudonnu ruhjova tiili, kuin oisit pyytänyt vapahdusta

Ympärilläs tuikkivat valot lempeät, riippuvat vehreät oksat
Alkavat ajatukses olla selkeät, liikkuvat jo raajat omat

Takaas helähtää ääni mairea: "Tervetuloa maahan uuteen
On matkas tänne ollut vaikea, taistelu kuolemattomuuteen"

"Enää ei sinun tarvitse kärsiä, karjua kurkkuas käheäksi
Ei nälissäs tähteitä järsiä, sietää pilkkaa olla häpeäksi"

"Olet saavuttanut autuuden ikuisen, ei mikään sua enää estä"
Käänyt, näät vain metsän hämyisen, vain lintu ilmaan lehahtaa vierestä

Ylösnousemus, osa 3, Teloitus

Tunneli pimeä ja loputon, jo tuntuu kuumuus rovion
Kantapäät raahaamisesta verillä, odottaa helpotus perillä

Et herjaas katua sa halua, annat sen mielestäs läpi valua
Vaan tuomio ilman oikeutusta, aiheuttaa yhä pahennusta

Aukeaa luola valtava, kohta on sinun kuoltava
Velloo liekkimeri pauhaava, virtaa kuohuva laava

Polttaa jo lämpö kehoa, ei hikikään enää tehoa
Köysiin kiinni jalat kädet, öljyä täyteen kaikki lävet

Lähestyy leiskuva horna, kärventyy vasen korva
Jo nousee haju hiiltyneen nahan, rätisee sisälmykset mahan

Riuhdot paniikissa itseäsi silti, repeytyy vain ranne kokonaan irti
Kiehuu kaikki neste ulos, roihuaa reidet aivokudos

Balladi bakteerikasvustolle, joka löytyi maanantai aamuna kainalosta

Mikä onkaan se vaalenvihertävä kurttupallura
Jok kuhisee kuin kiinalainen komposti matoisa
Se ihanaisesti mun karvaises kainalos kelluva
Kieleni pääl herkkupala vallan makoisa

Hyllyvä kehos aivan heikoks saa mun
Tenhoos tunkkaiseen estoitta antaudun
Sulle kullannupukkaiselle hikisen sylini antaisin 
Ihopoimuihini sut möykkyäisen asettaisin

Oi, kuin ketterästi sä mua kosketat
Alan seurassas tarttuvassa juopua
Ah, kuin hellästi kainaloani kosteutat
Koskaan en möykystäs kimmoisast aio luopua

Häiriintynyt kiertokulku

Tuntuuko joskus siltä
Et toimil rehellisillä
Joil hyvä tarkoitus ois
Kaikki hyvä lähtee pois

Parempaa ittelle sois

Ei viikkoa vailla vihaa
ilman inhottavaa olotilaa
Kun kipu riipii lihaa
ehyenkin elämän pilaa

Jo saapuu syksy, talvi

Eikä mikään muutu
Sama vanha lähtöruutu
Johon jäljet syöpyneet
Johon aina takaisin meet

Elämän jälkeen

Mikä on, kun en tiedä mitä sanoa
Vain nälkää tunnen, ja janoa
Mutta

Kurkkuni on karhea ja kuiva
kuin käärme aavikon hiekassa uiva
Elämä kipua tuottaa
Mut pakko siihen on luottaa
Et päivänä eräänä
Hyvin levänneenä
 Ei elämä olisi tiellä

Ja olisin Siellä

Ylösnousemus, osa 2, Tuomio

Korvillas vielä heikosti kuulet, jonkun saapuvan luulet
Lähestyy askeleet raskaat, niille kuolevasi vastaat

Kaikuu ääni hyytävä: "Olet syytettynä"
"Vääryyttä olet tehnyt, rangaistuksen saat nyt"


Ruumiisi ylös kiskotaan, tuoliin kovaan istutetaan
Ranteet tiukasti kahlitaan, kaula kiinni naulitaan

Kauhu ja viha sinussa voimistuu, kun yksilö näin kukistuu
Kuivan suusi avaat, tuomarin helvettiin manaat

Kuuluu sivallus voimakas, huutaa ääni raivokas
Kipu viiltävä rintaan räjähtää, kun piiska hirvittävä mäjähtää

Hukkuu karjuntasi tyhjyyteen salin, lausuu tuomari sanaparin
"Kuolemanrangaistus täytäntöön, tulessa tuonelan hän kärventyköön"

Ylösnousemus, osa 1, Rappio

Mitä kaipaat, millä mieltäs vaivaat
Päivästä toiseen, kello kahdesta kuuteen

Ei suo iloa, onnellisuuden tiloja
Elämäsi nykyinen, surullisen näköinen

Aika sinua kuljettaa, yömyöhään valvottaa
Olet sen armoilla, vanhuuden pihoilla

Syksy sysimustana saapuu, aurinko aiemmin kaatuu
Hämärtyy tulevaisuus yhä, unohtuu kuva jumalan pyhä

Tunnet voimasi hiipuvan, kätesi kylmän vaipuvan
Jalat eivät jaksa kantaa, kuljet kohti unohduksen rantaa

Lasisissa silmissäsi sumenee, päässäsi jo pimenee
Laiha ruumiisisi kärsinyt, et mitään voi tehdä nyt

39

Kaukana jossain on tuo onnen tyyssija.
Niin kaukana,ettei sitä tavallinen tallaaja arjen harmauden keskellä tule ajatelleeksikaan. Ei muista olevankaan.
Mutta meihin se on iskenyt, iskostunut, juurtunut kiinni ilman aikomustakaan päästää irti. Muuta emme kaikessa tässä arkipäivän harmaassa sumussa pysty ajattelemaan. Onneksi se jo häämöttää, pilkottaa kajona aamunkoitteessa.
Se saa hymyn kareen huulille joka aamu kun herään. Kohta!
Linna väittää alussa olleen vain suo, kuokka ja Jussi. Minä olen eri mieltä.

Merkitystä mietiskelemässä

Mitä sitten tapahtuikaan? Siinäpä vasta kysymys. Hän mietti madonreikää, mutta se tuntui olevan äärettömän syvä. Maakerrostuman ydinkään ei tuntunut tuovan vastausta yltiömäisestä kuumuudesta huolimatta. Mitä pitäisi keksiä? Omaperäiseen mietiskelyasentoon paneutuminen saattaisi tuoda tuloksen, mutta taso saattaisi jäädä liian heiveröiseksi. Oli keksittävä tehokkaampi ratkaisu. Kovia kokenut mies tarrasi kiinni niin kutsutun Herran työkaluihin ja ryhtyi valmistelemaan matkaansa paikkaan, elämän kehtoon, jossa käsittämättömästä saattaisi vihdoin tulla todellisuutta vastaavia mielikuvia. Raudat kilahtivat yhteen muodostaen tahdon voimalla irtoamattoman lukon, joka pidon ja luiston voimalla johdattelisi miehen vihdoin käsitteeksi muuttuneeseen paikkaan. Matkan tueksi hänelle oli suotu putkea ja tarraa.
Kuun valaistessa koneellistetun loistavaa reittiä, tunsi mies vihdoin löytäneensä voiman, joka johdattelisi hänet omaperäisten riittien mukaan siunattuun mielenvapauttajaan. Seitsemän tunturia soisivat hänelle jälleen mahdollisuuden ymmärrystä koettelevaan mielentilaan..

Se tuhanteen kertaan mainittu paikka, useimmiten lausahduksen "kohta on" lisäyksenä on jotain, mikä ylittää villeinmänkin tekstin rajapyykit. Jotain, joka on vuosien matkan varrella muuttunut ihmismielen rajat ylittäväksi tunnetilaksi.
Se on paikka, josta on tullut käsite.

Ylläksen ylistys

Yhtenä yönä Yyterissä Ykä yhytti ysitien. Ylpeillen ylitettyään yöpyi yläpedissä. Ydinpommi yllätti. Ykä yrjösi ystävänsä yöpaitaan. Ytimet yllyttivät yökkimään. Ylettömyyksiä yhtenään ynähdeltyään yllytettiin yhdelle.

Ypäjällä Ylermi yritti yhteispelillä yhdistää yksiä yrittäjäsukuja. Yhteiskuntakritiikki yllätti yhteistyöelimen. Yhtenään yhtiöitä yleistettyään Ylermi ynseänä ylevöityi yli-ihmiseksi. Ylläpidettyään ylivoimaa ylläköllä yllätti ylkänsä yrttitarhasta yöpaitasillaan. Yrmeänä yhdyntään. Yökkönen yskitytti yläpalleaa.

Yle ymppäsi yhtälöt yhteen. Ymmyrkäisenä ympäristöaktivistit y-akselia ympäröivät. Ynnäsivät yönmustat yleiskäsitteet ypöyksin yhteen. Ylpistynyt yksivuotias yritysjohtaja yksilöi yhdeksän ympyräsuista yhtaikaisesti.


Ylväs Ylläs ylösnousi.

Aloitus

Kello tikittää uhkaavasti kohti maanantaita, joten taidan mennä unten maille. Lisäksi haistatan Googlelle ja tälle blogspotille pitkät, sillä tietyt niiden ominaisuuksista eivät vain toimi. Hyvää yötä.