39

Kaukana jossain on tuo onnen tyyssija.
Niin kaukana,ettei sitä tavallinen tallaaja arjen harmauden keskellä tule ajatelleeksikaan. Ei muista olevankaan.
Mutta meihin se on iskenyt, iskostunut, juurtunut kiinni ilman aikomustakaan päästää irti. Muuta emme kaikessa tässä arkipäivän harmaassa sumussa pysty ajattelemaan. Onneksi se jo häämöttää, pilkottaa kajona aamunkoitteessa.
Se saa hymyn kareen huulille joka aamu kun herään. Kohta!
Linna väittää alussa olleen vain suo, kuokka ja Jussi. Minä olen eri mieltä.