tiistai 26. lokakuuta 2010

Ylösnousemus, osa 1, Rappio

Mitä kaipaat, millä mieltäs vaivaat
Päivästä toiseen, kello kahdesta kuuteen

Ei suo iloa, onnellisuuden tiloja
Elämäsi nykyinen, surullisen näköinen

Aika sinua kuljettaa, yömyöhään valvottaa
Olet sen armoilla, vanhuuden pihoilla

Syksy sysimustana saapuu, aurinko aiemmin kaatuu
Hämärtyy tulevaisuus yhä, unohtuu kuva jumalan pyhä

Tunnet voimasi hiipuvan, kätesi kylmän vaipuvan
Jalat eivät jaksa kantaa, kuljet kohti unohduksen rantaa

Lasisissa silmissäsi sumenee, päässäsi jo pimenee
Laiha ruumiisisi kärsinyt, et mitään voi tehdä nyt

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti