Ylösnousemus, osa 4, Autuus

On aivan hiljaista, olet paikassa toisessa
Et tohdi suutas aukaista, olet väärässä kaikessa

Ei enää kipu ruumistas riivi, loppunut on loputon tuska
Sydämeltäs on pudonnu ruhjova tiili, kuin oisit pyytänyt vapahdusta

Ympärilläs tuikkivat valot lempeät, riippuvat vehreät oksat
Alkavat ajatukses olla selkeät, liikkuvat jo raajat omat

Takaas helähtää ääni mairea: "Tervetuloa maahan uuteen
On matkas tänne ollut vaikea, taistelu kuolemattomuuteen"

"Enää ei sinun tarvitse kärsiä, karjua kurkkuas käheäksi
Ei nälissäs tähteitä järsiä, sietää pilkkaa olla häpeäksi"

"Olet saavuttanut autuuden ikuisen, ei mikään sua enää estä"
Käänyt, näät vain metsän hämyisen, vain lintu ilmaan lehahtaa vierestä

Ylösnousemus, osa 3, Teloitus

Tunneli pimeä ja loputon, jo tuntuu kuumuus rovion
Kantapäät raahaamisesta verillä, odottaa helpotus perillä

Et herjaas katua sa halua, annat sen mielestäs läpi valua
Vaan tuomio ilman oikeutusta, aiheuttaa yhä pahennusta

Aukeaa luola valtava, kohta on sinun kuoltava
Velloo liekkimeri pauhaava, virtaa kuohuva laava

Polttaa jo lämpö kehoa, ei hikikään enää tehoa
Köysiin kiinni jalat kädet, öljyä täyteen kaikki lävet

Lähestyy leiskuva horna, kärventyy vasen korva
Jo nousee haju hiiltyneen nahan, rätisee sisälmykset mahan

Riuhdot paniikissa itseäsi silti, repeytyy vain ranne kokonaan irti
Kiehuu kaikki neste ulos, roihuaa reidet aivokudos

Balladi bakteerikasvustolle, joka löytyi maanantai aamuna kainalosta

Mikä onkaan se vaalenvihertävä kurttupallura
Jok kuhisee kuin kiinalainen komposti matoisa
Se ihanaisesti mun karvaises kainalos kelluva
Kieleni pääl herkkupala vallan makoisa

Hyllyvä kehos aivan heikoks saa mun
Tenhoos tunkkaiseen estoitta antaudun
Sulle kullannupukkaiselle hikisen sylini antaisin 
Ihopoimuihini sut möykkyäisen asettaisin

Oi, kuin ketterästi sä mua kosketat
Alan seurassas tarttuvassa juopua
Ah, kuin hellästi kainaloani kosteutat
Koskaan en möykystäs kimmoisast aio luopua