On aivan hiljaista, olet paikassa toisessa
Et tohdi suutas aukaista, olet väärässä kaikessa
Ei enää kipu ruumistas riivi, loppunut on loputon tuska
Sydämeltäs on pudonnu ruhjova tiili, kuin oisit pyytänyt vapahdusta
Ympärilläs tuikkivat valot lempeät, riippuvat vehreät oksat
Alkavat ajatukses olla selkeät, liikkuvat jo raajat omat
Takaas helähtää ääni mairea: "Tervetuloa maahan uuteen
On matkas tänne ollut vaikea, taistelu kuolemattomuuteen"
"Enää ei sinun tarvitse kärsiä, karjua kurkkuas käheäksi
Ei nälissäs tähteitä järsiä, sietää pilkkaa olla häpeäksi"
"Olet saavuttanut autuuden ikuisen, ei mikään sua enää estä"
Käänyt, näät vain metsän hämyisen, vain lintu ilmaan lehahtaa vierestä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti