Mitä sitten tapahtuikaan? Siinäpä vasta kysymys. Hän mietti madonreikää, mutta se tuntui olevan äärettömän syvä. Maakerrostuman ydinkään ei tuntunut tuovan vastausta yltiömäisestä kuumuudesta huolimatta. Mitä pitäisi keksiä? Omaperäiseen mietiskelyasentoon paneutuminen saattaisi tuoda tuloksen, mutta taso saattaisi jäädä liian heiveröiseksi. Oli keksittävä tehokkaampi ratkaisu. Kovia kokenut mies tarrasi kiinni niin kutsutun Herran työkaluihin ja ryhtyi valmistelemaan matkaansa paikkaan, elämän kehtoon, jossa käsittämättömästä saattaisi vihdoin tulla todellisuutta vastaavia mielikuvia. Raudat kilahtivat yhteen muodostaen tahdon voimalla irtoamattoman lukon, joka pidon ja luiston voimalla johdattelisi miehen vihdoin käsitteeksi muuttuneeseen paikkaan. Matkan tueksi hänelle oli suotu putkea ja tarraa.
Kuun valaistessa koneellistetun loistavaa reittiä, tunsi mies vihdoin löytäneensä voiman, joka johdattelisi hänet omaperäisten riittien mukaan siunattuun mielenvapauttajaan. Seitsemän tunturia soisivat hänelle jälleen mahdollisuuden ymmärrystä koettelevaan mielentilaan..
Se tuhanteen kertaan mainittu paikka, useimmiten lausahduksen "kohta on" lisäyksenä on jotain, mikä ylittää villeinmänkin tekstin rajapyykit. Jotain, joka on vuosien matkan varrella muuttunut ihmismielen rajat ylittäväksi tunnetilaksi.
Se on paikka, josta on tullut käsite.
Huh huh: kutkuttavaa, karua ja käsittämätöntä. Aivan mieletöntä, joskin hieman liian vaikeaselkoista väliajoin, jos nyt palautetta kaipasit. Mutta erittäin erittäin mielenkiintoista.
VastaaPoista